”Väinö”

*22.10.2019

HD: B/D
ED: 0/0
Silmät/Eyes –
LPN1 & 2 & LEMP N/N (vapaa) -molemmat vanhemmat testattu vapaiksi /
LPN1 & 2 & LEMP N/N (free) -both parents are tested as free

Selkä:
nikamien epämuotoisuus VA1 (aste 1, lievä)
selän spondyloosi SP0 (puhdas)
välimuotoinen lanne-ristinikama LTV0 (normaali)

Näyttelyt/Shows: SERT/CAC*2, ROP/BOB*1

Omistaja: Kaisa Karjalainen, Kesälahti

Väinö Koiranetissä / Väinö in Breeding database

**Sinipantainen pentu syntyi tähän YÖ-pentueeseen ensimmäisenä ja se näytti alkuun lähes mustalta. Olin kirjoittanut Väinöstä aluksi, että se on luonteeltaan rauhallinen, jopa pentueen rauhallisimpia yksilöitä. Myöhemmin olin kuitenkin yliviivannut tämän huomion ja korjannut siihen energinen/touhukas!! 😀 Tämä poika vaikutti määrätietoiselta pennulta ja kuului pentujoukosta siihen porukkaan, jotka osasivat vaatia äänekkäimmin mm. ruokaa >>  Tästä syystä Väinön kennelnimeksi valikoituikin ”Laulu rakkaudelle”, koska niin hyvin se osasi ”laulella” vaatimuksiaan 😉 Pentutestauksessa tämä ”Sininen uros osoitti olevansa määrätietoinen, rauhallinen ja tutkivainen. Testihetken käyttäytymisen perusteella luonnehdin urosta myös tasapainoiseksi, mutkattomaksi sekä kontakti- ja yhteistyöhaluiseksi. Uros nauttii ihmisen läheisyydestä, se tulee tutustumisen jälkeen mielellään syliin. Uros irtautuu mielellään kauaksikin ihmisestä tutkimaan ympäristöä, osoittaen uteliaisuutta ja itsenäisyyttä.” Ikäänkuin kohtalon sanelemana yhden urospennun varaus peruuntui lähellä luovutusikää ja Väinön omaksi ihmiseksi valikoituikin Kaisa, johon olin tutustunut noin 10 vuotta aiemmin. Välissä kului vuosia, ettei oltu missään tekemisissä, mutta uskon, että kohtalo järjesti kaiken niin, että tämä mustapäinen hurmuri lopulta päätyi Kaisalle lohduttajaksi leoikävään Kaisan menetettyä aiemmin oman ensimmäisen leonsa Menetettyämme oman Milcan, Väinöstä oli myös paljon iloa ja lohtua meille omassa ikävässämme Väinö onkin kuin osa meidän laumaa ja ollaankin oltu kiitollisia, kun on saatu pitää Väinöä täällä meillä hoidossa. Väinön myötä olemme saaneet myös elämäämme Kaisan, jonka kanssa on vaan aina niin helppoa olla – ikäänkuin oltaisiin ”yhtä suurta perhettä”

Kaisa, Väinön oma ihminen, kertoo seuraavaa: 
Rakkaalla lapsellahan on monta nimeä. Vänni, Väiski, Väinö Anselmi, meijjän Väinö ym.
Väinöhän minulle tuli vähän niinkuin vahingossa. Omasta edellisestä leosta jouduin luopumaan keväällä 2017 ja ajatus uudesta leosta oli vielä olemassa. Kävin pentusia nuuhkimassa Lehtovaarassa, koska tiesin kaikkien olevan varattuja. Sain kuitenkin puhelun 2 vko tästä käynnistä, että yksi uros etsii peruutuksen vuoksi kotia.

No, eipä aikaakaan kun Väinö tepasteli meillä Sulo cairnin kaverina. Sain silloin kuulla,että Väinö on pentueesta niitä rauhallisimpia. Noh, tämän on saanut kyllä kumota jo ihan alusta saakka 😅 vauhti pojan kanssa on riittänyt, mutta osaa hää myös rauhoittua. On listat syöty, tapettia revitty, oven karmia purtu, kukkia tiputettu😆

Uudet ihmiset ja asiat ovat vielä hieman jänniä, mutta hetken seurailun jälkeen Väinöstä kaverin saa.
Väinö on pienestä asti ollut minulla mukana vanhustyössä ja siinä osaa kyllä olla rauhallinen.
Sanotaanko, että Väinö on kaikessa mukana. Menin sitten vessaan, tallille, ratsastamaan, reissuun ym niin poika on kyllä mukana.

Joskus ajatus kyti harrastaa Väinön kanssa rallytokoa, mutta se nyt jäänyt ajatus asteelle. Meillä eletään rentoa koiran elämää. Lenkkeillään metsissä, kesällä uidaan, lumikenkäillään ym. Väinö onkin pennusta asti saanut olla irti omassa pihassa. Toisinaan pihaan tulijat otetaan vastaan haukkumalla, mutta yleensä hännän heilautuksella. Hieman toki epäillen kukas tänne tulee.

Tärkeä rooli on pojalla myös ollut kasviksille, joka onkin meille kuin toinen koti 🥰
Tämän pojan kanssa täytyy huumoria olla.