Vähitellen alkaa talvi taittumaan kevääseen, vaikka kieltämättä kun ulos katsoo ikkunasta ja näkee joka puolella valtavia lumipenkkoja niin ei juuri siltä tunnu 😮
Jani teki meillä kotona pari iltaa sitten toisen kerran tälle talvea lumen siirto-töitä, kun alkoi tuo 120cm korkea etupihan aita peittymään jälleen lumen alle. Itsenäisten lenkkien haluja eikai näillä leotyttösillä ole, kun olisivat tosiaan vaan voineet kävellä aidasta yli, mutta eivät sitä tehneet..

No nyt jännityksellä odotetaan sulaako tuo makuuhuoneen ikkunan peittämä lumikasa koko kesänä…
Lunta on kyllä joka paikassa…Tienpenkat, jotka on jo kerran tälle talvea ajettu alas vallikoneella, ovat niin korkeat, että tuntuu kuin lenkkeilisi jossain rännissä 😮

Talviaika on kuitenkin mukavaa aikaa liikkua koirien kanssa, koska koirat säilyvät puhtaina. Kevään koittaessa selkä alkaa taas huutamaan hoosiannaa, kun lenkkien jälkeen pesee neljä rapaista koiraa puhtaiksi.. Näin talviaikaan me tykätään liikkua jäällä ja välillä yhdistetään reissuun makkaranpaisto-hetki ja sekös koirille kelpaa 😛

”Joko on makkarat paistettu?” – Fida ja Gilda katsoo odottavin mielin 🙂

Odotellaan kiltisti täällä ulkopuolella omia makkaroita… mutta voisko ne olla pian valmiita syötäväksi? 🙂

Ja pitäähän ne makkarat sitten sulattaa pois… 😉

Pitää vielä tähän loppuun kertoa, että meillä on Fidan kanssa mielenkiintoiset touhut olleet viime aikoina. Me olemme hurahtaneet ihan kunnolla hajutyöskentelyyn ja nyt parin viikon ajan olemme olleet uuden hajun parissa.. nimittäin suden hajun! Tällä kaikella on ollut alusta asti kyllä oma tarkoituksensa eli Fidan on tarkoitus tulevaisuudessa kertoa meille, jos meidän ei ole turvallista liikkua luonnossa…
Susia on ja tulee aina olemaan meidän kodin lähellä.. niiden kanssa pitää pystyä elämään rintarinnan, mutta se on turvallisempaa, jos koira osaa kertoa mikäli ne ovat liian lähellä meitä.

Tässä videota, kun Fida ilmaisee suden hajua (kuonolla tökkäisy)