Neljässä kuukaudessa meidän lauma on pienentynyt neljästä koirasta kahteen
Vuosi sitten kaipasin kolmen koiran laumaan pentua. Sydämessä oli tunne, ettei lauma ole ”täynnä” kun ei ollut vuoteen neljää koiraa. Neljä koiraa oli tuntunut jo pidemmän aikaa sellaiselta sopivalta laumalta ♡♡♡♡
Nyt vuoden päästä tilanne on se, että ehdittiin täydestä laumasta nauttia vain 5kk
4 kk sitten lauma vähentyi takaisin kolmeen ja nyt jäljellä on kaksi
Ei tätä tahdo käsittää eikä sydän ymmärtää
Tuntuu, että sydän on revitty rinnasta ja muserrettu aivan myttyyn
Meillä ei ole 14 vuoteen ollut ”vain” kahta koiraa ja voitte uskoa, että kun lauma puolittuu 4kk aikana niin tähän ei hetkessä totu
Tässä hetkessä olemme enemmän kun kiitollisia siitä, että lopulta pitkän epäröinnin jälkeen otimme Fenjan tänne… kamalaa ajatella tässä hetkessä sitä vaihtoehtoa, että ei olisi otettu ♡♡
Tässä ei auta kuin mennä hetki kerrallaan eteenpäin ~ rakkaita muistoja vaalien ♡♡
Vähitellen Gildalle tuli muitakin ruoansulatuksen ongelmia. Ruokavaliota muokattiin sellaiseksi, että ruoka olisi mahdollisimman sulavaa. Henkisesti aloitettiin valmistautumaan siihen, että Gildalle voitaisiin hyvinkin pian joutua sanomaan hyvästit – vaikka tilanne siinä kohtaa tasaantuikin
Tämä menetys oli meille äärimmäisen raskas jo ihan sen takia, että se tuli niin yllättäen, mutta myös siksi, että Fida oli niin suuri persoona. Fida näkyi ja kuului ♡ Ja olihan Fida myös meidän ihan ensimmäinen oma kasvatti, joka käveli meidän sydämiin jo 3vk:n iässä katsoessaan syvälle silmiin ja heiluttaessaan häntäänsä samalla ♡
Fida oli meidän perheen suojelija ♡♡
Ei päästy kuin kuukausi eteenpäin kun Gildan vointi romahti vielä aiempaa pahemmin. Gilda lopetti syömisen ja oltiin jo varmoja, että olisi hyvästien aika
Kuitenkin tukilääkityksin tilanne lähti helpottamaan ja lopulta päätettiin kokeilla vielä kortisonia. Kortisoni sai toki aikaan sen, että ruokahalu palasi ja myös huono olo sekä oksentelu helpottuivat. Tilannetta jäätiin seuraamaan ja päätettiin nauttia siitä yhteisestä ajasta, joka meille vielä suotaisiin ♡ Kuitenkin kun kortisonia hieman asteittain vähennettiin, alkoi tulla taas satunnaisia oksenteluja. Huoli tietenkin hiipi taas sydämiin ja mentiin hetki ja päivä kerrallaan eteenpäin…
Viime viikolla huomasin, että Gildan iho tuntui oudon paksulta lapaluiden välistä. Iho vaikutti muuten normaalilta, mutta se oli vain normaalia paksumpi. Parissa päivässä tuo ihottuma levisi kuitenkin niskaan ja poskessakin oli laikku. Nyt iho myös punoitti ja hilseili. Varattiin aika lääkäriin ja siellä saimme kuulla, että Gildan elimistö ei enää kestä kortisonia ja ihomuutokset johtuivat tästä
Käytännössä kortisonia olisi ollut tarpeen vähentää, joka olisi kaikella todennäköisyydellä aiheuttanut Gildalle huonoa oloa ja oksentelun lisääntymistä. Kuitenkaan tämä kortisonin vähentäminenkään ei olisi estänyt ihomuutosten etenemistä, vaan iho oli voinut hyvinkin nopeassa aikataulussa muuttua tummaksi, kovaksi ja kipeäksi
Missään nimessä me emme halunneet Gildan joutuvan enää kokevan sitä, että se joutuisi tuntemaan huonoa olo ja kipua yhä enenenevissä määrin
Oli aika luvata Gildalle, että enää ei tarvitse voida pahoin eikä tuntea yhtään enempää kipua… Gilda ansaitsi päästä pois vielä kun elämässä oli enemmän hyviä päiviä kuin huonoja
Koti on nyt tyhjä ja hiljainen – meillä on edessä tottuminen uudenlaiseen elämään kahden koiran kanssa