Kesän helteet on koittaneet, eikä tällaiset sääolosuhteet tunnu olevan oikein meitä varten!
Aika kuluu sisällä ilmalämpöpumpun viileydessä, uintireissut ovat ainoa mahdollinen liikuntamuoto. Vaikka on ihana lillutella ja uida järvessä koirien kanssa nautiskellen niin kyllä me vaan odotellaan jo kovasti syksyä ja sen jälkeen koittavaa talvea, jolloin ei ole riesaa hyttysistä, eikä liian kuumista lämpötiloista!

Mutta joo. Kuuluuhan meille tänne monenlaista uutta, nimittäin meidän lauma vahvistui pääsiäisen aikaan ihanan Fenjan muodossa
Fenja tuli meille sijoitukseen Laakkosen Elinalta, Zinda’s Kennelistä. Kiitos vielä kerran Elinalle, kun ei antanut periksi, kun yritin viime metreille asti jarrutella ja epäröidä. Fenja on tuonut meidän elämään niin paljon iloa 🙂

Tosiaan, päätös Fenjan tulosta ei ollut meille helppo, koska meillä on ollut todella ristiriitaisia fiiliksiä liittyen leonberginkoiriin ja tulevaisuuteen niiden parissa. Tämä kertakaikkisen rakas ja omalta tuntuva rotu tuntuu olevan meille juuri ainoa oikea, mutta samaan aikaan sydän meinaa särkyä jokaisesta liian aikaisin johonkin sairauteen kuolevasta leonberginkoirasta 🙁 Tuntuu niin lohduttomalta ajatella, kuinka moni perhe menettää leonberginsä 6-8 vuoden iässä, mikä on mielestäni auttamatta liian varhain! On joutunut vakavasti miettimään, onko meidän tarvetta alkaa miettimään jotakin muuta rotua leonbergien rinnalle kasvamaan…

Kun menetimme Caprin tammikuussa 2021, oli sen jälkeinen vuosi henkisesti tosi raskas, koska väkisin sitä alkoi pelkäämään, milloin on Gildan aika lähteä 🙁 Kun veteraani-ikä saavutettiin joulukuussa 2021, sitä ihan huokaisi, ihan kuin jonkun tietyn ”etapin” olisi saavuttanut, joka välillä tuntui siltä, että sen saavuttaminen tuntui epätodelliselta ja koittaako se päivä koskaan..
Ottaen vielä huomioon, että tammikuussa 2020 menetimme vain 13 viikkoisen Milcan, oli meillä aika vahvasti menettämisen tunteita pinnassa ollut viimeisten vuosien ajan 🙁

Jotenkin sitä sitten oppi nauttimaan siitä, että vihdoin meillä on onni omistaa oma veteraani Se, jos mikä tuntuu arvokkaalta
Gildan kanssa on ehditty käydä kevään aikaan kolmessa näyttelyssä, joista jokaisesta Gilda sai veteraani-Sertin ja oli ROP-veteraani. Tätä myötä Gildasta tuli Suomen toinen leonbergi, jolla on Suomen Veteraanimuotovalion arvo
Kyllä koirakin on kuin viini ja jos vaan mahdollista, paranee vanhetessaan – Gilda on toki aina ollut niin kultainen, mutta nyt kun siihen päälle Gildasta on tullut sellainen mummomainen hömpöttäjä niin tuntuu, että sydän ihan pakahtuu siitä onnesta, että on saatu pitää tuo meidän super-mamma täällä tänne saakka

Tämän tekstin jaoin sen päivityksen yhteydessä facebookissa, jossa kerroin meidän uudesta perheenjäsenestä Fenjasta. Tämä ajatus sopii todella täydellisesti myös tämän omiin ajatuksiin tälläkin hetkellä. Paljon on tulevaisuuden suhteen asioita auki, mutta toivon, että unelmat voivat toteutua palanen kerrallaan